Vapaus valita vastuu

Syöty 596 kcal, myös lenkki tehty ja pyöräilty ja hyöräilty

olisin tyytyväinen, mutta enää laihuus puuttuu

Tuo ylläoleva kuva motivoi minua hurjan paljon. Tiedän, että muistutan enemmän tuota after- kuvaa - mutta tiedän myös sen, että vartaloni tulee näyttämään upealta. Olen varma tästä, minusta tulee laiha. Joka ikinen kerta kun olen halunnut painaa tietyn verran, olen sen saavuttanut. Valitettavasti olen usein antanut myös otteeni lipsua ja valunut masennuksen värittämään välinpitämättömyyteen, mutta en aijo tehdä sitä virhettä enää. Kun vartaloni on hiottu läskistä puhtaaksi, aijon vaalia sitä, parannella sitä, arvostaa tekemääni työtä enkä enää heitä sitä hukkaan.

Olen muutenkin keskittynyt pitämään kaiken järjestyksessä. Tiskit, pyykit, siivoaminen, lenkillä käyminen, koulutyöt. Aikaa kavereille on jäänyt vähemmän - mutta sitä elämä joskus on. Nyt on koulussa ollut hyvinkin kiireistä, ja pakkohan ne hommat on hoitaa, että suoriudun kirjoituksiin ja niistä ulos ja saan lakin kouraan. Ylioppilasjuhlat lähestyvät, ja sitä suuremmalla syyllä on näytettävä säihkyvältä. Pakko saada kroppa kuosiin siihen mennessä, en aijo olla omissa lakkiaisissani lihava. Enkä enää milloinkaan niiden jälkeenkään, ei minua ole sitä varten tehty. Jokaisella täällä on valta itse ottaa vastuu elämästään ja itsestään tai olla ottamatta, ja minä olen sen vastuun päättänyt kantaa: jos haluan olla laiha, niin eipä sitä kukaan muukaan puolestani tee.

Lenkillä korviin pauhasi musiikkia puolet liian kovalla ja pakkanen pieksi naamaa. Pari kappaletta olivat sellaisia, että ne saivat minut haukkomaan kylmää ilmaa keuhkojen täydeltä pari kertaa enemmän kuin oli hengästymisen osalta tarpeellista, ja silmäkulmat kostuivat kylmyyden lisäksi tunteista. Se raskas olo, ne terävät sanat yrittivät ulos. Olen kantanut niitä mukanani monta päivää. Ulos niitä putoili ehkä kahden kyyneleen verran, mutta loput jäivät painamaan keuhkojeni pohjaan ja sydämen nurkkaan kuin kuumat kivet. Miten minä haluaisin puhua kanssasi - ei, ei se ole edes halusta kiinni, miten voisin - kun tämä olo sattuu niin paljon? Ja sitten sinä itket ja sitten minä itken ja minä en jaksa, sinä et jaksa, miksei vain anneta olla.

Tämä päivä oli kokonaisuudessaan hyvä, vaikka lenkillä olo olikin hetkittäin raskas. Olen juonut paljon hyvää clipperin detox- teetä ja vain vähän light- colaa, hyvä minä! Olen selannut liikaa kauniita kuvia kauniista ihmisistä ja haaveillut. Olen tupakoinut vain vähän ja tehnyt koulun eteen paljon. Opettaja muistutti ottamaan preliin eväät mukaan, mutta mielessäni naurahdin. Mihin minä eväitä? Se on vain muutama hassu tunti.

Lähden reissuun huomenna. Suunnittelen syömisiä tänäiltana etukäteen, mitään ei tule yllätyksenä. Tulee varmaan juotua myös vähän alkoholia, ostan kuivinta viiniä mitä tiedän ja kaikki lasketaan kalorisaldoon. Lupasin itselleni lauantaille 1000 kcal- päivän, jos onnistuminen jatkuu sinne asti, mutta tunne on ristiriitainen; en ehkä halua sitä. En halua syödä yli 600 kcal vaikka itselleni varta vasten viikonlopuksi lupasin.. mutta ehkä mieli muuttuu. Koska se on luvattu viikko sitten, se on sallittua.