Kummallista

aamupaino 56.2 ja hymy kasvoilla

pitkä yö takana jota kai pitäisi katua

mutta minä en kadu enää mitään

antaa kaiken vyöryä ylitseni

Eilen rikoin kaikkia itselleni asetettuja sääntöjä; ahmin, oksensin, illalla join kolme kevytsiideriä. Oksensin kaiken mahahappoja myöten ja otin illalla nesteenpoistajia. Aamulla paino oli onneksi pudonnut, ei noussut. Vähäinenkin määrä alkoholia nousi päähän, leijuin puolihumalaisessa olotilassa ja unohdin hetkeksi kaiken. Tunsin niin hirveän paljon, mietin onko tämä kaikki väärää ja miltä minusta kuuluisi tuntua ja miten minun tulisi käyttäytyä enkä jaksakaan, annan itseni pudota yhdestä tilanteesta toiseen vapaapudotuksella, täysin painovoiman vietävissä. Kontrollia minulla tuntuu olevan tasan tarkkaan syömiseen ja välillä ei siihenkään kuten eilen nähtiin kaikki muu menee miten menee ja antaa mennä, koska niin kauan kuin laihdun, kaikki on päässäni hyvin.

Tänään olen syönyt yhden proteiinipirtelön enkä syö enää muuta, koska parin tunnin päästä tulee kaloreita, yllätys yllätys, siidereistä ja/tai valkoviinistä enkä halua yhtään enempää energiaa elimistööni kuin mitä niistä tulee. Halpa humala myös, kun ei syö alle.

Ja samalla tunnen, tunnen niin paljon. En voi pysyä itseeni käpertyneenä, olen äänekäs, puhun, hengitän ja tunnen, niin paljon että keuhkoja puristaa kaikki se tunteen määrä. Lämmittää sisältä ja tuo turvaa ja samalla pelottaa, miten tässä näin kävi, kaikki ajatukset ja tunteet ovat yhtenä mutkikkaana labyrinttinä josta en löydä ulos enkä haluakaan. Silitän hiuksia ja sanon etten voi luvata mitään ja samalla toivon että voisin enkä voi kuitenkaan, tiedän täysin miltä minusta tuntuu enkä ollenkaan, olen löytänyt itseni perille puolimatkaan hakoteille.

Elämä on kummallista, perin kummallista.