Toiveita

 46 tuntia neste'paastoa' takana

aamupaino 57.6

ja alaspäin mennään

yksiä tavoitefarkkuja voin jo käyttää

Hengaan kotona tavoitefarkut jalassa. Muistan, kun ne eivät menneet viereenkään kiinni, maha tursusi ulos ja oli vaiva ylipäätään saada housut ylös asti jalkaan. Nyt ne ovat aikalailla sopivat, mutta jenkkakahvat kyllä näkyy koko maailmalle jos en pitäisi löysää paitaa.. Piristi silti mieltä, että jotain tuloksia on huomattavissa. Toisetkin tavoitefarkut, joita käytin aina 52- kiloisena ja kevyempänäkin, menevät kiinni mutta ovat vielä liian tiukat. Ne ovat lempihousuni, innolla odotan että taas näytän niissä hyvältä ja voin käyttää niitä.

Tähän mennessä olen juonut kahvin mantelimaidolla, 200 g mehukeittoa ja vitalinea 0+- juoman tuunattuna 10 grammalla soijaproteiinia. Nyt siemailen vihreää teetä ja suunnittelen lenkille lähtöä. Maha pitää kummallista ääntä vähän väliä, mutta nälkä ei ole vaivannut ja turvotustakaan ei ole ilmennyt, eli nestemäinen ruokavalio tuntuu ihan hyvältä ainakin toistaiseksi. Jos yllän siihen kymmeneen päivään, olen kyllä itseeni hetken tyytyväinen.

En malta odottaa sitä, kun en enää ole isompi kuin muut. Miltei kaikki kaverini ovat siroja ja pienikokoisia, en halua joka kuvassa näyttää kaikista suurimmalta. Haluan olla se laiha tyttö, jonka kylkiluut paistavat ujosti topin läpi. En halua kaupungilla kävellessäni tuntea häpeää ja surua siitä, että en näytä siltä miltä haluan, samalla kun vastaan kävelee tyttöjä toisensa perään joilla on kapoiset jalat ja sirot kädet. En halua piiloutua säkkimäisiin vaatteisiin joissa en näytä lihavalta, haluan pukea päälleni kaikkea mistä todella pidän ja näyttää niissä hyvältä. Sitä kohti mennään.