Myrkyllinen

Tämän päivän kalorisaldoksi tuli 450 kcal, mikä on ihan hyvä. Olen viimeksi syönyt mitään kiinteää miltei 30 tuntia sitten, ei tunnu lainkaan pahalta. Kävin ihan hyvän mittaisella lenkilläkin, jotain suunnilleen 45 minuuttia, ja ajattelin pian käydä vielä ainakin 20-30 minuuttia kävelemässä reippaasti ulkoilmassa. Huominen aamupaino jännittää. Viimeisten kirjoitusten lähestyminen jännittää. Oma saamattomuus lukea niihin turhauttaa. Ylipäätään kaikki pelottaa. Mutta onneksi on kalorit grammat kilot tunnit, voin laskealaskealaskea itseni turvatuksi ja painoni alemmaksi.

Välillä kun katson taivaalle ja näen tähtiä tai naamalle sataa lunta, tai tunnen aringon lämmön takin läpi ensimmäistä kertaa aikoihin, tunnen miltä elämä tuntuu. Yleensä se tuntuu niin kaukaiselta, kuin minun ja oikean elämän välissä olisi jokin harso; näen kyllä mitä sen toisella puolella tapahtuu, mutta en itse ole siihen osallinen. Tai olen hyvin lähelläkin, mutta silti vain sivustakatsojan roolissa. Mutta niinä hetkinä, kun näen rakkaan ystäväni jälleen pitkästä aikaa ja hymyilevät silmät tai poltan aamun pikkutunteina tupakkaa jonkun kanssa keskustellen tai elokuva jättää minut sanattomaksi, tunnen sen harson hetkeksi katoavan. Ja toisaalta olen tottunut turvalliseen sivustakatsojan rooliini; kun ei ole liiaksi osallinen mihinkään, ei voi menettääkään mitään. Surullista ja totta.

Kaipaan monia joille en osaa sitä ilmaista. Valtaosan ajasta en tiedä miltä minusta tuntuu. Olen pahoillani, että asiat ovat menneet kuten ne ovat menneet. Sinun haavasi tahtoisin sitoa ja sinut pelastaa, mutta sinun täytyy tehdä se sittenkin itse. Olen pahoillani etten uskalla ottaa niin suuria askeleita kuin pitäisi. Minä en ole aikuinen. Anteeksi että kerran en ollut sinua varten kun sinä tarvitsit. Anteeksi että olen solmussa. Minua painaa vieläkin se että satutit itseäsi vuokseni. Minusta tuntuu, että minusta on sinulle paljon haittaa. Mitä jos minä olen myrkyllinen?

asioita joita tahtoisin sanoa eri ihmisille mutta en uskalla. niitä on monta.