Askeleita eteenpäin

päivä oli pitkä ja onnistunut

700 kcal syötynä, melkein 9 km käveltynä

ja asiat melkein hyvin, aamupainokin 59.7

Äsken kirjoittaessani puhelimeen(kin) kalenteriin ylös painotavoitteita, huomasin etten ollut kirjoittanut vielä blogia ja tänään on hyvä päivä kirjoittaa, sillä tahdon kerätä onnistuneiden päivien fiilikset tänne muistuttamaan itseäni siitä, että kaikki on mahdollista. Yhtäkään hyvää päivää ei saa heittää hukkaan kirjoittamattomuudella, ne täytyy tallentaa ja muistaa ja kerätä niistä voimaa huonompina päivinä.

Tänään oli aikainen aamu ja vaikka ohjelmaa ei ollut paljon, tuntui se vähäkin todella huonosti nukutun yön jälkeen raskaalta. Näin viime yönä aivan kummallisia, levottomia unia, enkä nukkunut putkeen varmaan ainoatakaan tuntia. Pyörin sängyssä koko ajan enkä tiennyt, olinko valveilla vai hereillä. Usein tätä ilmenee, kun laihdutan, mutta jossain vaiheessa se vain lakkaa tai muuttuu unentarpeen pienenemiseksi - tai sitten ei. Toivon kuitenkin parasta. Mieluummin silti näin, kuin että masennusaallossani nukun 15 tuntia yössä eikä mikään riitä. Huonolaatuisesta unesta huolimatta sain velvollisuudet tältä päivältä hoidettua ja kävin reilu puolentoista tunnin lenkillä, jonka aikana kilometrejä kertyi lähestulkoon yhdeksän. Kalorilaskuri arvioi että olisin kuluttanut lenkillä 420 kcal.

Olen miettinyt tänään paljon tarvettani olla yksin ja sitä, kuinka usein otan etäisyyttä ihmisiin aivan tahtomattanikin. Usein se johtuu oletuksistani, että minulta oletetaan paljon tai minulle asetetaan tavallaan vaatimuksia, joita en pysty täyttämään. Yritän muuttaa nyt ajatteluani kuitenkin siihen suuntaan, että olen itsenäinen ihminen ja vastuussa vain itsestäni. Se on fakta. Olen täysin omalla vastuullani kuten ovat kaikki muutkin ja minun ei tarvitse kantaa muista huolta eikä siitä, miten muut suhtautuvat minuun; muiden ajatukset minusta ovat heidän ajatuksiaan ja minun elämäni aivan omaani. En ole pitänyt itseäni ihmisenä joka juuri välittäisi muiden mielipiteistä stressaamalla, mutta viimeaikoina olen huomannut sen olevan piirre joka minua muista eristää. Yritän nyt oppia ajattelemaan toisin.

Toivottavasti saisin tänäyönä unta, huomennakin on aikainen herätys ja luultavasti hieman heikkoa oloa ilmassa ennen lounasaikaa, sitä oli tänäänkin ja siksi söin vähän enemmän kaloreita tänään. Huomenna haluaisin selvitä taas 500-600 kcal tuntumassa, mutta mieluummin syön vähän enemmän ja saan liikuttua kuin etten liiku lainkaan ja makaan vain sisällä. Toivon myös, että olisin nyt päässyt viimeinkin irti oksentamisesta ja ahmimisesta, nyt onnistumisia on ollut ja saa luvan jatkua tällä linjalla. Tekee hyvää aineenvaihdunnalle tuo liikunta, ja se on myös mielenterveydelle hirveän tärkeää. Stressi ja paha mieli tuntuu lenkillä poistuvan, ja tarvitsen sitä ihan joka päivä. Muuten hajoaa pää.