Eilen oli loistava päivä
ja niin on tänäänkin
aamupaino oli 60.1
Kävelin eilen yli kaksi tuntia musiikkia kuunnellen. Ei ollut kylmä, oli mukavaa kävellä ja upota omiin ajatuksiin ilman mitään paineita. Kävelin ja kävelin ja kävelin, en tiennyt missä edes olin ja jatkoin kävelemistä. Musiikki sointui maisemaan, Lana del Rey kuulostaa loistavalta katulamppujen tuikkeessa ja tunsin olevani elossa. Tunsin olevani vapaa. Silloin päätin että seuraavakin päivä saa luvan olla hyvä, tämä on paljon itsestäni kiinni. Tai siis, tämä on vain itsestäni kiinni.
Tänään ilma on ollut aivan kamala, räntää tulee taivaan täydeltä ja kadut vetistyvät jalkojen alla lätäköiksi ja sohjoisiksi kumpareiksi. Koulussa oli kuitenkin mukavaa, sain paljon aikaiseksi, ja arkiliikuntaa on kertynyt paljon. Kävin kahvilassakin päivällä kuluttamassa muutaman tovin ja kuuntelin toisella korvalla ihmisten keskustelua ympärilläni. Eräs mies puhui kuin suurempikin filmimoguli. Kävin ostamassa keittiövaa'an ja myyjä oli ihanan hymyileväinen ja pirteä. Nauroikin vielä. Kotona huomasin kuinka paljon iloa keittiövaa'asta onkaan!
Saan iloisen mielen kontrollistani. En siispä luovu siitä. Olen oikeasti aikaansaavampi, hymyilevämpi ja pirteämpi, kun saan pitää tämän kaiken kasassa omassa pienessä kuplassani. En tahdo minkään rikkovan tätä. Niimpä lähden taas lenkille, toivon ettei ulkona sada enää ja illalla saan tarkasti grammalleen punnitun iltapalan ja tiedän tasan tarkkaan montako kaloria siinä on ja tiedän tasan tarkkaan onko huomenna hyvä vai huono päivä; hyvä. Koska minä sanon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ajatuksistasi