tänään saldo alle 600 kcal
viimeinkin tuntuu, että voisin nyt lopettaa oksentelun
hymyilin tänään paljon
vaikka välillä sisälläni halkeili
Tänään oli kai hyvä päivä. En oikein enää erota tunnetilojani harmaasta massasta, joka sisälläni velloo. Huomaan pieniä hetkiä päivässä, kun ilo pirskahtaa pintaan; tänä aamuna, kun astuin ulos ja tunsin iholla lämpimän ilman ja aurinko paistoi ja heijastui vesilätäköistä ja tuntui keväältä. Tunsin myös helpotuksen tunteen, kun opinnot näyttävät järjestyvän aivan oikeaan suuntaan ja ajallaan. Tunsin myös kiitollisuutta, kun tupa täyttyi ystävistä ja kahvikupit kertyivät tiskialtaaseen toinen toisensa perään. Samalla silti se jokin harmaa velloo sisälläni eikä anna rauhaa, uppoan siihen ja käännyn siihen, kääriydyn sen sisälle turvaan kuin kapaloitu lapsi ja vikisen sisäistä kylmää.
Olen laiminlyönyt kahta lupaustani viime päivinä; liiku joka päivä vähintään tunnin kävelylenkin verran ja älä oksentele. Olen saamassa hampaani kuntoon, käyn hammaslääkärillä nyt melko tiuhaan; miksi tahtoisin pilata korjatut hampaani oksentelulla? En tahdokaan. Siitä on päästävä eroon. Yritän nyt kaikkeni etten oksentaisi, ja se edellyttää tiettyjä toimenpiteitä; ahdistavia aterioita en enää edes yritä syödä. Syön vain pieniä annoksia, ahdistusta ja oksentamisen tarvetta ovat aiheuttaneet mm. salaattiannokset, koska vaikka ne ovat kalorimääriltään pieniä, voivat ne olla kooltaan runsaita. Jatkossa täytyy syödä vain pieniä annoksia kerrallaan myös sitä hyvin vähäkalorista ruokaa, koska täysi maha alkaa aina ahdistaa. Lisäksi en aijo syödä enää mitään mitä en ole etukäteen suunnitellut. Pitäydyn turvaruuissa.
Pääsen kyllä tavoitteisiini, mutta se vain vie vähän aikaa. Kohta täytyisi olla 57 kilon puolella, mutta tulee kyllä vähän kiire. Yritän nyt kiriä vähän, että olisin 55- kiloinen tatuointiaikaan mennessä. Silloin voisin antaa hakata kuvan ihooni ylpeydellä, olisin ansainnut sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ajatuksistasi