Ruuasta, mieliteoista ja mieltymyksistä

Olen pohtinyt tätä aihetta pääni sisällä todella paljon. Sairastuin syömishäiriöön 14-15- vuotiaana, joten matkan varrella olen (useamman kerran) kadottanut otteen siihen, mistä oikeasti pidän, mitä tykkään syödä, ja mitä oikeasti en halua syödä. Näillä tekijöillä ei aina ole ollut minkäänlaista tekemistä sen kanssa, mitä oikeasti syön; senhetkinen syömishäiriön tila on sanellut säännöt. Olen usein ajatuksissani palannut takaisin lapsuuteen ja miettinyt, mitä silloin tykkäsin syödä ja mitkä olivat lempiruokiani, mutta ne eivät kerro paljon; makuaisti on kehittynyt siitä runsaasti. Kotona meillä syötiin aina monipuolisesti kaikenlaisia ruokia ja hyvin erikoisiakin ruokalajeja, kasviksia käytettiin aivan kaikkia ja äiti oli innokas ruuanlaittaja. Kuitenkin myös eineksiä, karkkeja ja pikaruokaa syötiin. Lapsena lempiruokiani olivat kalaruuat, pinaattilätyt ja sinisimpukat ainakin, makean perään en ole juuri koskaan ollut. Laadin jonkinlaisen listan, johon jaottelin yleisiä (ja no, vähemmän yleisiä) ruokia ja ruoka-aineita sen mukaan, miten ne päässäni nykyään asettuvatkaan;

Näistä erityisesti pidin jo lapsena:

• kala, äyriäiset, vihannekset, hedelmät (erityisesti kirsikat)
• kaikki kirsikanmakuinen, kuten kirsikkatikkarit ja dr. pepper
• lakritsi ja salmiakki
• marjat ja sienet
• mysli, jogurtti, myslipatukat
• parsakaali
• ruisleipä juustolla ja kasviksilla

Näistä pidän, mutta en syö syystä tai toisesta;

• pähkinät, myslit
• useimmat kuivatut hedelmät
• lakritsi, salmiakki (paitsi sokerittomat)
• salaatinkastikkeet
• mustekalarenkaat, sushi, kahviloiden täytetyt leivät, kaikki ravintolaruoka yleensä
• cappuccino, latte ja kaakao
• hunaja teessä
• juustot
• karjalanpiirakat, pinaattiletut, paistopisteiden tuore monivilja/ruisleipä

Näistä en pidä enkä syö;

• Peruna melkein kaikissa olomuodoissaan, erityisesti keitettynä
• riisi- ja mannapuuro
• valmisruuat; eineshyllyn antimet (poislukien pinaattiletut ja karjalanpiirakat) ja pakaste- valmisannokset
• vaalea leipä, pasta ja muut prosessoidut viljatuotteet (saan mahani kipeäksi)
• pavut
• maito sellaisenaan juotuna

Näistä en erityisesti välitä ja syön silti:

• kananmunan valkuainen
• sokerittomat mehukeitot
• maitorahka sellaisenaan
• puolukat, karpalot
• tofu

Ja ruokavalioni koostuu pääosin näistä:

• kananmunan valkuaiset, rasvaton maitorahka, rasvaton raejuusto
• kasvikset; jäävuorisalaatti, kurkku, herkkusieni, tomaatti, porkkana, sipuli, wokkivihannekset
• omenat, marjat, päärynät
• rasvaton jogurtti
• sokeriton mehukeitto, options- kaakao, light- energiajuomat ja -limut
• ruishiutaleet ja -leseet
• kalkkunaleike
• ruisnäkkileipä

Eli summa summarum; en ole koskaan ollut mikään nirsoilija ruuan suhteen oikeasti. Lapsena söin mitä eteen laitettiin ja opin ison skaalan makuja ja erilaisia hedelmiä, kasviksia ja ruokalajeja, joista pidän nykyäänkin ja se loi pohjan terveelliselle ruokavaliolle. Perunaa ja vaaleita viljoja dissasin jo pienenä, koska maha tuli niistä jo silloin kipeäksi. Nykyään on niiiin paljon en syö tuota enkä tuota enkä tuota- ruokia, että huhhuh - lapsena harva noista nykyään täysin poissuljetuista olisi ollut mielestäni lainkaan huono valinta.

Mielitekoja minulla joskus on, ja ne aiheuttavat surua; muistelen, kuinka pienenä tykkäsin jostain kovasti ja nykyään en saa syödä sitä enää. Rakastan ruisleipää oltermannilla, mutta nykyään se on iso ei. Oikeaa lakua en myöskään saa syödä, ja pinaattilettuja olen bulimiapäivinä ahminut niin paljon etten yksinkertaisesti kykene syömään niitä enää niin että ajattelisin ne ruokana, en jonakin joka oksennetaan myös ulos. Jos saisin syödä minkälaisen herkkupäivällisen tahansa, se olisi täytetty kahvilan moniviljapatonki juustolla ja kasviksilla hyvän kahvin kanssa, mielellään juuri cappuccinon tai latten. Tavallinen lempipäivälliseni olisi savulohisalaatti, jossa on myös oliiveja ja sen kanssa hapankorppu tai pari juustolla. Mutta nykyään ei, ei ja ei. En silti koe että joutuisin kieltämään itseltäni paljon, koska kalorimääriini mahtuu kuitenkin paljon myös sellaista mistä tykkään, ja soveltamalla ja kikkailemalla saan tehtyä sellaisia annoksia mitkä ovat kyllä mieleeni. Se lapsuuden vapautuneisuus vain puuttuu, ja sitä tässä usein kaipaa; kun ruoka oli vain ruokaa ja syöminen johti vain siihen, ettei ollut enää nälkä.