Eilen illalla tein uuden vihkon, kahdelle viikolle
suunnitelmia numeroita sääntöjä
tuntuu turvalliselta
aamupaino oli 58.1 kiloa
Tänään huomasin, että heikotus, paha olo ja halu ahmia ja oksentaa tulevat kaikki aaltoina. Ne menevät ohi. Aamupäivällä tunsin itseni niin heikoksi, etten olisi jaksanut kävellä. Pää oli aivan sumussa. Ostin vitamin waterin, ajattelin että ne 65 kaloria eivät olisi aivan turhuutta ja estäisivät pyörtymisen, ja niiden voimalla jaksoinkin käydä vielä asioilla ja luin kirjastossa pari lehteä. Iltapäivällä tuli halu ahmia ja oksentaa ahdistusta ulos, mutta muistelin edellisiä kertoja ja sitä vielä turhautuneempaa, surullista ja itseensä pettynyttä oloa mikä siitä seuraa. Ajattelin vaa'an pieneneviä lukuja ja sitä kuinka pieneneminen pysähtyisi jos pilaisin kaiken nyt. Päätin pyykätä ja käydä sitten kaupassa ostamassa huomiseksi energiajuomaa; poltin siinä pari tupakkaakin, ja simsalabim, ajatukset olivat pois tuhoisilta raiteilta ja selvisin päivästä kunnialla niin, ettei tarvitse ruoskia itseäni; tänään kalorisaldona 650 ja olen runsaan arkiliikunnan lisäksi käynyt iltalenkilläkin.
Uuden vihkon myötä lasken vain päiviä. Päiviä, jolloin olen ensimmäisessä tavoitteessani. Kaksi viikkoa hakkaa vaikka päätään seinään, mutta nyt on onnistuttava; kevät alkaa jo kuiskailla korviini, auringon valo muuttuu myös lämmöksi iholla ja lumet liukenevat lätäköiksi. Seuraavaakin kesää en vietä peittämällä itseäni jättimäisiin neuleisiin ja isoihin paitoihin, koska kivat vaatteet eivät mahdu enkä uusia halua ostaa koska entisten pitäisi mahtua. Tänään ostin kirpputorilta ihanan hameen, se oli kokoa 34 ja olin varma ettei se mahdu päälleni, mutta mahtuipa kuitenkin. Pieni onnellinen hetki sovituskopissa. Vähän napakka se toki on, mutta ei ole kauaa; pidän siitä huolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ajatuksistasi